Elämä on palannut Remun nettiin ;-)

Vuodatus jääköön nyt historiaan kiitos tänne ilmestyneiden mainoksien. Uusi blogi löytyy nyt osoitteesta http://roughtough.net/blogi/

Noniin viimein pääsee esittelyyn meidän uudet lenkkikaverit :-)

Taisi olla syyskuuta kun menin tavoistani poiketen Remun kanssa kahdestaan tuonne hiekkamontulle, kun sitten siinä "parkkipaikalla" hyppäsi autoon kaksi nahkiaista. Niiden omistaja kysyi sitten "Oletkos sinä Pauliina?" Johon minä vähän hämmentyneenä että, kyllä joo. Kävi sitten selväksi, että Marika oli pongannut meidät colliepalstalta, ja tunnisti sen peruusteella nuoren trikkipehkon :-) Siitä sitten lähdettiin kävelylle ja kälätettiin minkä ehdittiin!

Tämän jälkeen ollaan sitten lähes päivittäin lenkkeilty kimpassa, Remusta ja Marikan koirista (nahkiaiset+sheltimummo) on tullut hyvät kaverit, kuten omistajistaankin! Remu tykkää ihan hirveästi kun joka päivä pääsee kamujen kanssa leikkimään, sekä tulee tehtyä joka päivä 2-3 tunnin lenkki!

Tässä on nyt sitten kuvatuksia meidän kamuista:

Elli (Dandinas Keep On), samalaman nopea todella kaunis likka, joka pitää Remua kurissa ja järjestyksessä. Välillä Elli kuitenkin heltyy ja on Remun kanssa parhaita kaveruksia. Elli on kova tyttö juoksemaan, mutta intoutuu myös muihin leikkihin!

Venla (Limited Edition Fantazia), Remun ykkös juoksu, paini ja riekkukaveri, jolle Remu on opettanut jo hyvin lelu- sekä keppiholismin ;-) Suloinen vilkas touhottaja!

Vilma (Masariinan Melissa), 12-vuotias!!!! sheltimummukka, josta ei kyllä ikinä uskoisi sen olevan mummukka ;-) Äänekäs supersöpö herkkusuu aivan ihanalla luonteella!

Jäljessä raahaavasta kuvankäsittelystä johtuen, nyt tulee kuvat siitä kun viimeviikkoine lumi oli juuri satanut, ja me oltiin tietysti lenkillä!

Vilma ja lumisade

Venlalla oli kivaa!

Kerrankin muuta kun koiria :-D Hienoa "törröttäjiä"!

Venla roikkuu Ellin pepussa. Huomaa myös Remun ilme! ;-)

Remu näyttää kaikissa kuvissa ihan mursulta noitten nahkojen rinnalla! Se johtuu vaan karvasta, oikeesti se pysyy hyvin mukana...

"Remu, maastoudu!"

Kasa.

Ei muuten ollut hirveän kivaa kun noihin Remun hienoihin hapsuihin kasaantui semmosen keilapallon kokosia paakkuja parisenkymmentä. Rohkeesti se porhalsi, kunnes einää saanut jalkoja yhtään taipumaan koska paakut esti sen. Hetken se pomppi melkeen takajaloillaan, ennenkun "pyysi" apua :-D

Nyt seuraa vinkki kaikille niille, joilla on karvarotuja, joihin tartuu "pieniä"  lumipaakkuja. Ehdottomasti mukavin ja halvin tuote niiden poissapitämiseen on Natural Espreen High Sheen Finishing Spray ! Se on oikeasti paljon mukavampi käyttää kun mitkään lumenestovahat, tuoksuu hyvältä, ja auttaa muutenkin turkin kunnossapidosa! Kun koiran oikein huolelle sillä käsittelee, niin pysyy jonkin aikaa lumet ihan täysin poissa! Pitää vaan olla tarkkana. Omani ostin 3 eurolla Mustin ja Mirrin poistoerästä ;-) Turhana sitä pidin, kunnes huomasin tämän mukavan "lisäominaisuuden"! Suosittelen lämpimästi!!

Noita kuvia kun lisäilin alkoi päässä hautoa taas ajatus näistä mun "sarjakuvista". Saa nähdä jos minun lukuisat fanini saisivat taas jotain kivaa lueskelemista piakkoin ;-) Jos joku erittäin sivistymätön ei tiedä mistä puhun, kurkatkon tämän ja tämän.

Kirjoittelemisiin!

Venyikin tämä koneelletulo, niin eilen lupaamani kavereitten esittely saa jäädä toiseen aikaan, nyt vaan pikakirjotan meidän treeneistä. Yritän kerrankin päästä ennen kolmea nukkkumaan ;-)

Tänää siis nopeus- ja viettitreeniä.

Aikas paljon vain leikittiin. Remu leikki todella hyvin ja intensiivisesti, kunnes siihen ihan viereen tuli kaksi sälliä pomputtelemaan korista. Siinä tuli hetken katko, jolloin Remu otti kyllä käskyt hyvin vastaan ja totteli niitä, muttei kiinnittänyt suurempaa huomiota leikkiin ja vilkuili koko ajan muualle. Hetken siinä oikein innokkaasti sitä innostin, kunnes Remu sitten taas havahtui leikkimään. Tämän "häiriökertoimen" ylityttyä, Remu keskittyi taas vain ja ainostaan 100% minuun.

Ihan tälläisenä pikatreeninä vedettiin vähän sivulletuloja, ne on oikein kauniita tälleen lelupalkallakin. Remu vain turhan paljon "sammuu" käskyyn, vaikka olisi ennen ollut kuinka innokas. Se unohtaa heti lelun ja repimisen, sekä keskittyy vain ja ainoastaan suoritukseen. Tähän haluaisin vähän muutosta, Remu saisi olla kiinnostunut lelusta koko liikkeen ajan. Toisaalta hyvä, toisaalta huono näin.

• Hyvää: tarkka suoritus
• Ongelmat: koira sammuu turhan paljon käskyyn (vietti saisi pysyä paremmin liikkeessä)
• Ratkaisu ongelmaan: ?????
• Seuraava treeni: samaan malliin, oikein paljon koiran innostusta
  

Sitten ihan himppuna eteentuloja. Tämä ei suju niin kauhean hyvin tuolla lelupalkalla. Remu sählää liikaa, ja jättää paljon käskyjä tottelematta. Luulisin, että kyse on siitä, ettei tämä ole Remulle vielä niin helppo kuin tuo sivulletulo? Jos saan sen oikein kunnolla puremaan kiinni leluun ja "vetämään" eteen, sujuu hyvin ja vietti säilyy :-) Mutta käskystä ei oikein tule kun lelu on kuvioissa ;-(

• Hyvää: vietti säilyy, koira innokas
  
• Ongelmat: skippaa käskyjä
  
• Ratkaisu ongelmaan: liikeen vahvistaminen, aluksi "rauhallinen" lelupalkkaus?
  
• Seuraava treeni: sama, lelu esiin aluksi vasta palkkavaiheessa, jotta käsky taas toimisi?

Lopuksi rentouduttiin peruutuksen merkeissä, se sujuu jo ilman käsimerkkejä jos minä kävelen mukana.

• Hyvää: yym kaikki
  
• Ongelmat: ihan välillä yrittää tulla eteen
  
• Ratkaisu ongelmaan: lisää treeniä
  
• Vaikeutus: käsimerkki pois
  
• Seuraava treeni: palkka heti kun ottaa askeleen taaksepäin ilman, että minä seuraan perässä

Yhteenvetona:

Vietti voisi olla päällä myös liikkeen aikana. Lisää tälläista treeniä, ei niin paljon tarkkuutta... Muuten ok. Treeni oli kerrankin tarpeeksi ytimekäs, n. 20 min. josta työaikaa n. 10 min.

Taas vähän ollaan myöhässä näitten päivitysten kanssa :-D

Mitäpä sitä tässä oudompia, melkeen joka päivä lenkkeillään meidän "uusien" kamujen kanssa, ja koetellaan treenata ainakin melkeen yhtä tunnollisesti. Treeneinä on siis nyt lähinnä vaan tottistelua, yksinäistä ja hankalaa puurtamista siis.

Viimeviikonloppuna oli tuossa tennishallilla agilitykisat, joita toki piti mennä heti katsomaan. Ikinä en ole oikeastaan agilityä lajina suuremmin arvostanut tai ollut siitä järin kiinnostunut, mutta nyt taisi mua purasta pikkuinen agikärpänen ;-) Olisi tosi kiva päästä sitäkin tämän miun luodinnopean "harrastuskoiran" kanssa kokeilemaan, se on niin kova pomppimaan, mutta silti hyvä kuuntelemaan, niin saatettaisiin pärjätäkkin! Valitettavasti olen kuullut vaan niin paljon negatiivistä juttua noiden tämän seudun agilityvalmentajien käytöksestä, etten taida tämmösenä herkkiksenä minnekkään uskaltautua ilmottautumaan ;-( Jos joillain on tietoa kivoista agiohjaajista tai mahdollisista ryhmistä, kuulisin todella mielelläni!

Noniin, siinä oli taas pitkä pätkä treeniä, niitä ei siis todellakaan tarvitse lukea, koska itselleni sitä lähinnä pidän pitääkseni treenit edes jotenkin koossa! Toki saa lukea jos kokee mun sähläyksen kiinnostavaksi ;-)

Eilen meillä olikin vähän poikkeava päivä, kun heti aamulenkillä tiellemme marssi yksinäinen muukalainen. Tuossa meidän tiellä laahusteli yksinäinen ajokoira. Kattelin ja kattelin, että onkos sillä nyt omistajaa tässä missää, kunnes kysyin siitä yhdestä naapurista, joka osasi kertoa, että koira oli ennen asunut tuossa meidän tiellä ennen kuin se oli omistajan kuoltua vaihtanut omistajaa. Ei kellään kuitenkaan ollut mitään tietoa koiran uudesta omistajasta joten eikun vaan Herra kiinni ja meille. Onneksi oli nakkia taskussa, muuten olisi ollut kiinniotto hankalaa ;-)

Rambo herra oli oikein kiltti ja miellyttävä vieras :-) Oikein lutunen kaveri, ja ne tuli Remunkin kanssa ihan hyvin toimeen vaikka oli poikia molemmat. Rambo hyvähermoisena kaverina koisi meillä vaan koko päivän minkä se meillä oli. Lopulta onneksi saatiin löytöeläintalon kautta omistaja kiinni ja Rambo pääsi kotiinsa. Raukkaparka oli kuulemma ollut jo melkein vuorokauden omilla teillään, ja viettänyt yönsäkin ulkona pakkasessa. Onneksi nappasin sen mukaan ja toin meille, niin pääsi lämpimään! Aivan ihana kaveri, joka kuulemma etsii nyt sitten uuttaa loppuelämän kotia. Mahtuisikos meille ajokoira? ;-D

Huomenna laittelen tarkemmat esittelyt meidän uusista kavereista, mutta tässä "esimakuna" jo joitakin  action kuvia :-)

Lopuksi tämä tämän päivän treeniosuus:

Tänään taas siis iltatreeneillä salaisessa treenipaikassamme. Remu puhkui intoa kun huomasi minne ollaan menossa, ja se kyllä kuului ;-) Se todellakin tykkää meidän treeneistä!

Aluksi näitä eteenmenoja, ensiksi ihan helppoja, sitten vähän vaikeuttaen. Helpot ovat siis sarjana aina n. yhden askeleen etäisyydeltä, kun taas hankaluutta lisään pidemmillä välimatkoilla, tauoilla sekä seisomaan eteen tulemisista, että koira ei vaan voi laahata peppu maassa eteen. Etäisyys on aina melko hyvä, mutta ongelmana on oikealle poikittaminen (namit tulee oikealta), kun etäisyyttä on paljon, tai koira tulee vasemmasta viistosta eteen. Olen nyt sitten tarttunut tähän ongelmaan istuttamalla koiran vasemmalle kauas vinoon, ja pyytämällä sen eteen. Koiran tullessa ohjaan namikädella oikeaan kohtaan, ja palkitsen. Tavoitteena pikkuhiljaa saada kädellä ohjaus tästäkin pois, läheltä ja suoraan edestä Remu siis nyt tulee eteen jo pelkällä käskyllä.

• Hyvää: etäisyys
• Ongelmat: poikittaminen namikäden puoleen
• Ratkaisut ongelmaan: palkkapuolen vaihtaminen, tarkkuus milloin palkitsee, aluksi kenties kädellä ohjaus
  
• Vaikeutus: Vaihtelevia etäisyyksia ja lähtökohtia, kun ongelmat saatu ratkaistua
  
• Seuraava treeni: aluksia sarjoja, sitten etäisyyttä lisää ja poikittamisen korjaus

Sitten takapäänkäyttötreeniä, Remulla ei tässä ihan hirveitä ongelmia ole, mutta eihän sitä takapäätä voi koskaan osata liian hyvin käyttää? Käskin koiran ensin eteen normisti, palkitsin, sitten toistin käskyn ja aloin harppomaan hitaasti taaksepäin, ja heti kun koira seurasi edessä tavallaan "pylly maassa" takapäätään käyttäen, seurasi naksu ja palkkio. Tämä meni oikeenkin kivasti, välillä kyllä poikitteli eteentuloissa ja seuraamisessa, mutta jätin ne tottakai palkkaamatta.

• Hyvää: seuraaminen
• Ongelmat: koira välillä poikittaa ja hyppii likaa
• Ratkaisut ongelmiin: palkita vain oikeanlaisesta liikkeestä ja asennosta
  
• Vaikeutus: lisää vauhtia kun ongelma ratkaistu
  
• Seuraava treeni: sama kuin tänään

Sitten sivulletuloja. Ne alkaa olla jo asennollisesti hyviä, harvemmin enää kenottaa edessä, niinkuin ennen. Oikeastaan vain jos herra alkaa turhautumaan tai olen tehnyt kohtuuttomasti liikaa toistoja. Eli siis aina omasta syystäni.

Aluksi ihan perushelppoja edestä sivulle käskyjä, kaikki meni oikeastaan tooosi hyvin. Koska teemanahan ole peräpäänkäyttö, ja Remu tekee hitusen turhan laajaa liikettä sivulletulosa, sekä asento alkaa olla jo kunnossa, niin aloin kouluttamaan sivulletuloa jo hieman pienemmäksi sekä näpsäkämmäksi. Koira siis eteen istumaan, sekä minä siirryin itse siten, että Remun etujalat olivat siinä kohtaa missä niiden sivullaolossa kuuluukin olla. Sitten sivullekäsky, mutta pidin itse koko ajan pannan päästä kiinni, joten koira ei juuri voinut liikuttaa etupäätään. Nopsaa se tämän tajusi, ja lopulta minun ei juuri tarvinnut enää kiristää pannan avulla saadakseen sen pitämään etupäätänsä paremmin paikoillaan ja käyttääkseen lähinnä vain takapäätään siirtymiseen.

• Hyvää: asento yleensä melko ok, toimii täysin ilman käsimerkkiä
• Ongelmat: poikittaminen (vähän)
• Ratkaisut ongelmiin: palkkio vain oikeasta asennosta
  
• Ohjaajan virheet: liiallinen toisto, liikaa vaikeutta
  
• Ohjaaja korjaa: ei vaadi liian hankalaa tehtävää (liikaa nopeutta), vähemmän toistoja (max. 10!)
• Vaikeutus: liikerataa pienemmäksi, peräpäätä enemmän käyttöön
  
• Seuraava treeni: muuten normaali liike, mutta aluksi pakotteen avulla estää etupään turha liike, ja jalostaa se toimimaan ilman pakotetta

Sitten mun yhtä lempparia, sivulle-eteen-sivulle-eteen sarjaa ;-) Tämähän sii oikeastaan aivan turhaa treeniä, koska koiran ei missään tottelevaisuuskokeen muodossa tarvitse tulla sivulta suoraan eteen, mutta itse tykkään tästä kivana ketteryys ja kuunteluharjotuksena. Ja onhan tuo eteen-sivulle kohta siis aivan perus sivulletuloa. Alku meni oikeastaan tosi hyvin, avitin tuossa eteentulossa aina astumalla ennen käskyä pikku askeleen taaksepäin, jotta koiralle jäi enemmän tilaa. Remu kun on oikeasti ihan helkutan pitkärunkoinen, niin sillä tuppaa olemaan ongelmia ihan pienessä tilassa siirtymisissä. Sivulle meni melkeen aina hyvin, muutamia poikituksia. Loppua kohden lopetin avittamisen ja taisin toistaa liikaa, koska koko homma meni pipariksi. Lopetin sitten taas helpotettuun versioon.

• Hyvää: koira yrittää hyvin vaikka tehtävä on vaativa
• Ohjaajan virheet: liiallinen toisto, liikaa vaikeutta
• Ohjaaja korjaa: ei vaadi liian hankalaa tehtävää, vähemmän toistoja (max. 10!)
• Seuraava treeni: sama kuin tänään

Lopuksi peruuttamista. Remuhan ei siis osaa peruuttaa, joten aloitin sen opettamisen tässä, koska se kuulemma auttaa lisäämään takapäänkäyttöä koiralla. No ajattelin ensin, että teen sen niinkuin tuon edessä "seuraamisenkin", mutta siis takaperin. Surkea idea ;-( Remu ei tajunnut peruuttaa, vaan hyppäsi ylös ja taivutti kroppaa namia tavoitellessaa, ja lensi monta kertaa selälleen. Onneksi oli hanki, mutta kyllä sitä selvästi sattu. Lopetin sen nopeaan, ja siirryin sitten opettelemaan peruuttamista ihan taaksepäin kävelyllä, nyt vaan aluksi namilla houkutellen. Muuten meni hyvin, mutta Remu yritti aina välistä tulla eteen istumaan. Kyllä se sitten, kun tajuaa mitä tässä haetaan!

• Hyvää: toimii hyvin kun tajuaa mitä haetaan
• Ongelmat: eteen tulo
• Ratkaisut ongelmiin: harjoitusta
  
• Ohjaajan virheet: tyhmän tehtävän vaadinta
  
• Ohjaaja korjaa: ei vaadi liikaa
  
• Vaikeutus: käsimerkki pois
  
• Seuraava treeni: muuten sama, pikkuhiljaa käsi pois

Yhteenvetona seuraavaa:

Kaikenkaikkiaan melko onnistunut treeni. Koiran into ja työmotiivi on erittäin korkea, mikä on hyvin positiivinen muutos entiseen verrattuna. Koira kestää hyvin myös pakotteen käytön, mutta yrittää itse myös kovasti. Koira ymmärtää ja tottelee käskyjä erilaisissakin tilanteissa.

Ohjaaja vaatii edelleen liikaa, sekä toistaa liikaa. Koiran luottamus kärsii liian hankalista tehtävistä, ja liksäksi se turhautuu. Lisäksi vaikeutta voisi nostaa enemmän, jottei treenit junnaa näin paljoa paikoillaan. Sivulletulo alkaa olla ja tarpeeksi hyvä jalostettavaksi pikkuhiljaa seuraamiseksi.

Tänään teemana oli siis tarkkuus ja takapään käyttö, ensi treeni on sitten taas viettiä ja nopeutta kasvattava. Namit jää siis kotiin, ja mukaan mieluisa lelu.

Tämä päivä vierähti lähinnä kaupassa ja pihahommissa. Käpästiin Prismassa ostoksilla, ja samalla reissulla tarttu mukaan uusi hiustenkuivaaja, joka siis toimii meillä myös koirakuivurina. Turvallisempi tuo aineskin on kun vanha, joka löi aina kipinää ja välillä liekkejäkin, sekä noin 100 kertaa tehokkaampi muutenkin. Tuossa on vaan niin hirveästi kaikenmaailman suulaketta ja säätöä, että sitä pitää ihan kunnolla opiskella käyttämään! Toivottavasti tämä nyt vähän auttaisi tuohon koiran kuivaamiseen, se kun on ollut yhtä tuskaa tähän asti. Toki unelmissa olisi ihan oikea ja KUNNON koirakuivuri. Ne on vaan niin kalliita...

Aikaisemmin tiukalla BARF linjalla ollut Remppa on nyt päässyt tutustumaan vähän valmisruokien maailmaan, kun etsin reissuun mukaanotettavia vaihtoehtoja ruuiksi. Hau-Haun liha-riisi makkaraa jo kokeilin, mutta se sai pojan vatsan jotenkin jännäksi (ei siis kuralle tai mitään) niin se ei taida olla ihan meidän juttu. Nyt on kokeilussa Hau-Haun ne pikkurasiat ja Hubertuksen lihamureke. Pikkurasiat voisi kyllä olla käteviä leireillä tai näyttelyreissussa, ne kun säilyy huoneenlämmössä ja saa syötettyä kerrralla. Tosin isommaksi iltaruuaksi Remu tarvisi useamman rasian, joten niitä pitäisi kantaa aimo vuori mukana... No kokeillaan ja katellaan mikä sopisi, kuivaruualle en usko Remua enää saavani.

Pihahommia tein tänään sen verran, että istutin Prismasta ostetut krookuksen mukulat ympäriinsä (80 kpl) :-) Toivotaan nyt siis, että keväällä meidän piha olisi yksi suuri krookusmeri! Ostin tavallisia sinisiä, valkoisia ja sitten jotain mielenkiintoisi kasvitieteellisiä krookuksia, joiden sipulit oli ihan pikkusia ja niistä pitäisi tulla kaiken eri väristä, jopa kirjavaakin :-)

Lisäksi haravoin ja muutenkin siistin tota pihaa, ja pesin luupalikan (iso laakea puupala minkä päällä pilkon kirveellä koiran luut). Huomiseksi jätin leikkimökin siistimisen, toiveena saada piha ihan talviteloille siistinä. Tosin kyllä nuo lehdet pitää vielä jokusen kerran siivota uudestaankin verannalta ja pihasta :-(

Lopppuun vielä vähän tottista ja temppuja, päätin, että laitan nämä treenipätkät tommosella kursiivilla tekstillä, niin ne, joita ne ei kiinnosta voi ne skipata (eli varmaan suunnilleen kaikki, itelleni niitä on vaan kiva kirjotella)!

Eilen iltasella mentiin taas meidän salaiseen tottispaikkaan pikkusen reenailemaan, pitkään aikaan ei oltukkaan keretty treenata kunnolla ja ilokseni huomasin Remun olevan tosi innoisssaan! Se ei koskaan ollut tokon suhteen näin ilonen! Mennessä se alkoi heti jo pikkasen öristä, kun vaan tajusi minne oltiin menossa.

Aluksi eteentuloja. Nämä on jo tosi kauniin tiivitä, liike, jota en uskonut ikinä pystyväni kunnolla opettamaan tolle! Tehdään niitä sarjoina siten, että käsken ensin eteen, sitten astun askeleen taaksepäin, ja kutsun uudestaan, palkka, askel taaksepäin ja uudestaan, näin jatkaen, kunnes pitää kääntyä, jolloin varmistan superonnistuneen eteentulon ja palkaksi lentää lelu. Yhtä askelta otan siksi, että Remu oppii, että se ei voi vaan tulla eteen seisomaan ja istua, niin se jää ihan rakeenteellisista syistä liian kauas, vaan sen pitää liikkua istumaan käydessä lähemmäs. Pikkuhiljaa alan pidemtämään välimatkaa, ja kiinnittämään nopeuteen huomiota tiiviyden ja suoruuden lisäksi.

Sitten sivullemenoja, näitä opeten jo siten, että ihan tiiviistä edestäistumisesta mennään nopsaan ja tarkasti sivulle. Aina välillä herra kenottaa eteen, kun kokeilee saisikos näinkin palkkaa, mutta tiukalla "palkka vaan kunnon suorituksesta"-linjalla, sekä välillä pienillä avuilla se usein alkaa jo sujua. Toko aikoina en ikinä saanut Remua kunnolla edesstä perusasentoon. Tottiksen myötä siirryin myös siihen, että koko ajan sivulla ollessa pidetään kosketuskontakti lavalla mun sääreen. Se on auttanut hirveesti tätä hommaan, vaikka aluksi sen tajuaminen vaati pieniä pakotteita.

"Seuraamista" ihan vähän niinkun kontaktiharjotuksina siten, että kävelin itse eteenpäin, ja palkkasin aina kun Remu kulki oikeassa kohdassa katse ja kosketuskontaktissa.

Lopuksi vielä tätä meidän painajaista, kapulointia. En jaksa tajuta, mikä siinä kapulassa on NIIIN ylitpääsemätöntä... Tuo elukkaa kantaa muuten ihan kaiken mahdollisen ja jopa mahdottomankin, mutta kapulan kanssa se on heti silleen YÖK. Yleensä tämä on pehmeiden ja herkkien koirien ongelma, mutta kun Remu ei oo kumpaakaan! No nyt olen saanut tämän jo siihen pisteeseen, että se innokkaasta avaa suunsa ja ottaa kapulan, mutta en saa mitenkään pitoaikaa pidennettyä niin, että voisin edes yrittää päästä kapulasta irti. Tämän olen siis ihan naksulla rakentanut, saalisleikillä ja pakotteella ei olla päästy puusta pitkään... Nyt olen pitänyt vähän "väkisin" kapulaa suussa noin sekunnin tai kaksi, ja palkannut siitä. Pitäisi saada nyt Remulta niitä kunnon otteita, joita se pitäisi kauemmin! Mahdottomalta tuntuu, että koskaan saisin sitä noutamaan sitä 650 g kapulaa.... Huoh...

Temppuna meillä oli tänään tossa pihahommien lomassa renkaan läpihyppyä, kun löysin vanhan hulavanteen leikkimökistä ;-) Pidän sitä ite, ja käsken Rempan eka paikalleen istumaan ja käsken sitten hypätä. Se tekee sen jo iha sirkuskoiratyylillä ;-) Ongelmana on korkeintaan se, että en pidä sitä vannetta tarpeeksi paikallaan, ja Remu välillä  kömpääntyy kun liikutan sitä liikaa. Pari kertaa on herra tullu nokalleen alas, mutta onneksi, kuten aijemmin sanoin, se ei ole kovin pehmeä koira :-D Ton opettaminen oli yllättävän aikaanvievää, mulla meni aluksi varmaan lähemmäs viikko saada Remu edes etäisesti hyppyä muistuttavalla tavalla läpi siitä. Kun hyppy alki sujua, aloin korkeuttakin kyllä nostamaan melko nopsaan!

Tottisrintamalla muuten siis kaikki hyvin, kapula on vain ylitsepääsemättömän hankala!!

Kuviksi lätkin noita vanhoja syyskuvia, mitään uutta ei oo... Mutta jotaan koristetta piti saada!